Summer feelings from Finland and Germany

SUMMER IN FINLAND:


Summer night in Tampere.




Night by the lake in Mankala.



Miska playing frisbee in Tampere.



SUMMER IN BOCHUM:

Virpi enjoying a nice meal in the Bochum Culinary -happening.



Hafenfest in Carolinensiel



Enjoying the good music played and sung by Duo Sunset in Bochum

[EDIT: drawing added]
And here's Miska's view of the duo:

The Band by ~mishiltu on deviantART

KESÄN RIEMUJA

Näin kesäloman kynnyksellä on syytä miettiä kaikkia niitä hurjia vaaroja, joita mökkeillessä (tai joskus jopa kaupungissa) voi kohdata. Ja yksi vaarahan on ylitse muiden. Ampiaiset! Allekirjoittanuthan vietti toukokuun 4. päivänä kolme tuntia teho-osastolla ampiaisenpiston seurauksena... ja tämä siis TAVALLISEN ampiaisen piston seurauksena.

Tänä keväänä, ja jo viime keväänä, sain huolehtivilta perheenjäseniltä ja ystäviltä varoituksen jättiläisampiaisista (herhiläinen), joita on alkanut ilmaantua Suomeen viime vuosina. Kukaan ei tietenkään milloinkaan missään ollut itse sellaista vielä nähnyt, mutta lehtiartikkelit kuvineen toimivat varoituksen sanana.

Siis, kerrataan: Jättiläisampiaisia on Suomessa. Niitä on syytä varoa mökkeillessä. Kukaan ei ole niitä henk.koht. nähnyt.

Tämän tietäen siirrymme viime viikon keskiviikkoon. Tilanne: Olen yksin kotona, kerrostalossa, kaupungissa, Saksassa. Makuuhuoneen verhon takaa kuuluu omituisen kovaäänistä pörräystä. Ja siinä se sitten on. Herhiläinen!!! SUOMEN luontoon kotiutunut otus, jollaista KUKAAN ei ole vielä nähnyt.

Paniikki. Hengitys nopeutuu, veri pakenee päästä, kyyneleet kihoavat silmiin (tuttu pelkoreaktioni, ks. hammaslääkäri). Epäuskoista mutinaa "eihän tuollaista ole olemassa". Viesti Miskalle Suomeen... (Niinkuin se nyt mitään auttaisi.) Miskalta, joka oli juuri pari päivää aiemmin tutustunut uuden hätäpakkaukseni käyttöohjeisiin, tuli kuitenkin oiva neuvo: " Ota se adrenaliinipiikki, poista sokka ja lyö se nasevasti herhiläisen yläreiteen. Ei pyllyyn. Varo refleksinykäystä. Pidä 10 sekuntia paikoillaan, hiero sitten osumakohtaa ja lopuksi menette yhdessä lääkäriin."

No ainakin paniikki helpotti hetkeksi nauramiselta. Jopa niin, että uskalsin ottaa valokuvan tästä luonnonoikusta.


(Verhossa oleva kuu on leveimmältä kohdaltaan n. 3 cm)

Myöhemmin tutkin netistä kuinka vaarallinen tämä herhiläinen oikein onkaan. Se on onneksi rauhaa rakastava, eikä lainkaan niin kiukkuinen ja päällehyökkäävä kuin tavallinen ampiainen. Allergisiakin rauhoiteltiin, ettei myrkky ole sen voimakkaampaa kuin tavallisenkaan ampiaisen - sitä vain on KOLME KERTAA ENEMMÄN!!! Todella rauhoittava tieto. Kaiken lisäksi tämä otus on ainakin Saksassa rauhoitettu, joten en sitä tappanut (= en uskaltanut mennä niin lähelle).

Löysin myös oivan neuvon kuinka tällaisen otuksen voi näppärästi toimittaa ulos: Kastetaan sormenpää sokeriliemeen, sitten viedään sormi lähelle herhiläistä ja kas, sepä makealle persona hypähtää iloisesti sormenpäähän istumaan. Sitten vain kuljetetaan se ulkotiloihin, ravistetaan sormesta irti (ja toivotaan lujasti ettei se tällä välin älyä pistää sitä myrkkysatsiaan siihen sormenpäähän).

Ja kuinka tarina päättyy? Ei, en kastanut sormeani sokeriliemeen. En yrittänyt yhteistä kävelyretkeä herhiläisen kanssa. Enkä todellakaan tappanut sitä (sehän on kiellettyä), vaan soitin paikalle ystäväni, joka rohkean prinssin lailla kiirehti hätiin... vain todetakseeen, että otus on mennyt ulos omia aikojaan. Koko makuuhuone tutkittiin läpikotaisin, eikä mitään löytynyt. Siitä huolimatta nukuin seuraavan yön sohvalla, varmana siitä, että tuo ovela, vaikkakin rauhaa rakastava, otus oli sittenkin piiloutunut sänkyyni odottamaan hetkeä, jolloin pahaa aavistamatta pujahdan peiton alle.

Sen koommin emme ole Hugh Hornetin kanssa tavanneet.


MUKAVAA KESÄÄ KAIKILLE toivottelee pian kesälaitumille kirmaava Virpi

SofSW: The SW Basics (6/6)

The Sleeping Girl has risen and is looking around disoriented. She’s in a park under a tree with a light breeze blowing. Kids are playing football with their shirts as goal posts, their happy voices echo through the air. A bird, perhaps a robin, sings on the tree. She feels happy, it is safe here and although she’s tired, she feels pure bliss just lying there on the blanket. Her picnic basket is next to her, there are no ants crawling on her half-eaten sandwich. Her boyfriend has gone to fetch a corkscrew from the car parked out of sight. She can’t believe this place is right in the middle of the busy city. It is so tranquil compared to the middle-city hectic she has to endure every day. Wake up in the morning much too early, take a quick shower, put on some make-up, grab a busy cup of coffee and run for the bus. Catching the bus gets her on time for the underground station overcrowded with similar people heading for their offices. After a trip on the underground that is too short to fall asleep but too long not to be bored, she has to join the March of the Sardines. Every last one of them gets out of the tin can on the central station and they head in unison up towards the ground level. The wind of the tunnels pulls her to a semi-woken state, but all she sees around her are heads with cold and expressionless fish eyes. There are no smiles, no grins, not even frowns, just dead fish faces. Every morning.

The noise becomes louder and louder as the school approaches the ground. On the street the noise is unbearable. Before crossing the street, she looks to the right, there are no cars coming, only benches. The benches are not moving. She turns her head, there’s more benches on her left, still no cars. She’s not standing at a city street at all, she’s sitting on a bench. There’s a man looking at me, she thinks and suddenly she’s wide awake.

This is the airport.

Toukokuu, tikkauskuu

Ennenkuin pistän ohjelmistotieteen kirjani seuraavan jännittävän (?) luvun näytteille, kerron toukokuun suunnitelmistani. Matkustan puolesta kuusta Suomeen ja pidän siellä kolme julkista DayTick-koulutusta. Ne ovat todella mainio tilaisuus tutustua Tick-the-Code -menetelmään pienemmälläkin ryhmällä. Jos yrityksestäsi ei löydy kokonaista kymmenen hengen ryhmää, nyt voit kaverisi kanssa tulla kurssille silti. Julkinen kurssi sopii juuri sinulle, joka etsit ammattitaitoasi parantavaa koulutusta, muttet ole mikään aloittelija. Erityisen hyvin tämä sopii yrityksille, jotka eivät vielä ole varmoja menetelmän hyödyllisyydestä. Kurssille lähetetyt pari kiinnostunutta "tunnustelijaa" saavat varmasti tarpeeksi tietoa vakuuttuakseen menetelmän sopivuudesta.

DayTick-kurssi parantaa taitoasi tehdä ylläpidettävää koodia, laadukasta koodia. Se on hyväksi sinulle, tiimille jossa työskentelet, yritykselle jonka palkkaa nautit ja asiakkaalle joka odottaa koodiasi. Toista tällaista kurssia ei ole.

Toukokuussa tällainen mahdollisuus avautuu
- Jyväskylässä (Jkl Open 23.5.),
- Espoossa (Hki Open 26.5.) ja
- Tampereella (Tre Open 30.5.)
Tarkemmat tiedot. Jos et itse pääse tulemaan, kerro toki työkavereillesi. He tulevat kiittämään sinua.

Niin että Kaj, malta vielä pari päivää.

Post number 270

Virpi is back from Ireland.

She brought me a chocolate bar named Moro. Hilarious!

---
Suomeksi:
Moro, moro kaikki tamperelaiset!

Trip Report - Easter 2008 + BIG NEWS!

Now that I finally have some news to report, I almost forgot!

I went to Finland before Easter and trained a group at Espotel. At Easter I did the traditional Peurunka gig, which meant sports, good food, games and karaoke in well-proportioned. This has become one of my favorite times of the year, as many of the nice people who are there I only see there. Another similar time is summer holiday, but more about that later.

After Easter I went to Oulu, had three training sessions, one with Ardites, but the other too were nice too. Here's a press release explaining why I've been so keen to be in Oulu.

After a tough icehockey match in Oulu (well, our follow-up was tough!), I returned to Tampere to curse over a new computer. It was just as well we didn't have Vista on it, there were enough problems with Windows XP. I noticed two problems, which would have been left unsolved by a layman. There was even one installation mistake, which we noticed when we opened the machine. Finally everything was running well. Well, as well as things run on Windows. I hate the uncertainty of the operating system. Sometimes it would say "a driver has not been installed. The device may not work correctly." may? MAY? Doesn't the system know that for sure? Seems very unreliable. Should the user know that better?

The household also got a new Nokia mobile phone and I decided to install PC Suite to connect the phone to the PC. On the first time I managed even to make a connection and move a picture from one device to the other over a cable. Then I apparently did something which I shouldn't have and it was no longer possible to connect the phone! I removed the PC Suite installation, the application it had installed on the phone and tried by reinstalling. Still no connection! How difficult can that be? My guess is that the removing of the application didn't remove everything, there's an entry in the terribly complicated Windows registry just stopping the connection. That's such a basic thing you'd expect to work, and when it doesn't you really feel powerless. There's nothing you can do. As far as I know, the problem is still unsolved. Maybe try with Bluetooth?

Mylab read my article in Pitkyn Piiri and did not hesitate in contacting Kilosoft. Good thing too, as I was still in Finland and we could organize a training in less than a week. The initial contact was on Friday, I talked about over the weekend and on Monday it was clear that Thursday would be the training day. And it went well, despite the rather exotic programming language, which I hadn't seen before.

---
Suomeksi:
Pääsiäisreissu meni hyvin. Espotel-koulutus ennen pääsiäistä, pääsiäinen Peurungalla TODELLA mukavien ihmisten seurassa, sitten Ouluun, jossa kolme koulutusta ja jääkiekkomatsi. Kouluttajakoulutuksen lisäksi solmin Ardites Training Services Oy:n toimitusjohtaja Sami Varpeniuksen kanssa lisenssisopimuksen, joka mahdollistaa Ardites-konsernin sisäiset Tick-the-Code -koulutukset. Ohessa lehdistötiedote. Viikonloppuna asentelin ohjelmia uuteen Windows XP:llä varustettuun tietokoneeseen, hampaita kiristellen aina välillä. Mylab tilasi vielä yhden koulutuksen ja saikin sen vajaan viikon järjestelyillä. Tuollaista molemminpuolista joustavuutta ei satu usein.

SofSW: The SW Basics (5/6)

So if the mass of a program measures its external observable effects, we can make some conclusions. If we take a program with a set of features and functionality with a mass m0 and divide it into two pieces, we’ll get two programs. It’s like cutting a worm in two. Because worms have no brains, or central nervous system, they can function without their “heads”. As a matter of fact, worms don’t have heads, they have the input hole and the output hole around which the worm forms a kind of pipe. Some programs are like that too, they have no central point of control. Far from being brainless, such programs are actually very useful. They normally consist of fairly autonomous parts, which you can easily reuse in other programs for similar purposes. Reuse is an extremely valuable property of source code and often much too undervalued for its worth. Software developers want to do everything from scratch like anybody with too large an ego for their head.

Anyway, dividing a program into two parts gives us two sets of source code. If the source code is well enough designed, the two programs even function. The original mass m0 is divided into two masses, m1 and m2. There are now three possible situations: either all the functionality is in m1 or all features are included in m2 or the third possibility that some of the functionality is in m1 and some in m2. Mathematically these three situations are like this:

(1) m1 = m0 AND m2 = 0
(2) m1 = 0 AND m2 = m0
(3) m1 < m0 AND m2 < m0

It is possible to cut such a small piece of software that no feature is affected. It means that the little piece doesn’t do anything either. If the mass of a program is zero, it doesn’t do anything observable. This happens in the first two cases. In the third case both programs have external effects but neither will do everything that the original program does. If we want to combine these three states, we can make our first real conclusion. Conclusions are results we can use later without proving them because we have already done that. Our first conclusion says that the sum of the masses of any two programs is at least zero but at most m0. More specifically,

0 ≤ (m1 + m2) ≤ m0

This has the strange effect that if we put together just any two carelessly crafted programs, instead of getting a total set of features like m0, we might end up as well with a completely non-functional program with zero mass. That’s at least what the formula allows and the thought has some intuitively pleasant qualities. That’s simplistic maybe, but the foundation must be simple in order to have any possibility of understanding the inevitably more complex construction built on it. Another way of thinking about the formula is that when we split a program into two parts, some of the functionality might be lost because of the cut. Therefore the sum of the parts can be smaller than that of the whole.